Unelmien koti – Meri


Ajattelimme aloittaa tällaisen juttusarjan, jonka alle tulemme kirjoittamaan haaveistamme ja unelmistamme koskien kotia, jossa toivottavasti joskus vielä asumme. Lottovoittoahan toteutuminen vaatii, mutta ainahan voi silti unelmoida. Aloitamme hieman epämääräisellä otsikolla Meri – tarkoituksena on kertoa siitä mihin unelmatalomme haluaisimme ja miksi.

Meri on meille molemmille tärkeä elementti. Olemme pienestä pitäen omilla tahoillamme kasvaneet meren lähellä asuen ja sen vaikutuksesta nauttien. Asumme tälläkin hetkellä lähellä merta. Mikään ei voita niitä kesä-aamuja kun avoimen parvekkeen oven kautta tulvii asuntoomme suolainen meren tuoksu.


Meri on siitä kiehtova, että sillä on luonnetta, se on arvaamaton ja voimakas. Samalla se on kuitenkin rauhoittava ja inspiroiva. Voisimme hyvin kuvitella, että kuluttaisimme iltaisin aikaamme vain katselemalla ulos merelle, tyynellä ja lämpimällä terassilla istuen, ikkunan takaa kun myrskyää.

Pidämme molemmat luonnosta, vaikka emme mitään varsinaisia luonnossa liikkujia olekaan. Olisi tärkeää, että asunnon ikkunoista näkyy muutakin kuin ihmisen käden jälkeä, pelkkää rakennettua tilaa. Emme myöskään pidä viimeiseen nurkkaan asti rakennetuista puutarhoista. Mielummin rakentaisimme talomme kalliolle, kivikkoiseen maastoon jolloin piha saisi pysyä lähes luonnontilassa. Talomme ei välttämättä tarvitsisi olla meren rannalla, näkymä merelle riittäisi.

Emme kuitenkaan kaipaa täyttä eristyneisyyttä, pidämme kaupungissa asumisen helppoudesta, siitä että palvelut ovat lähellä. Meren rannalla puhdas luonto ja kaupunkimainen asuminen on vielä mahdollista yhdistää, kukaan ei tule rakentamaan talon eteen ja pilaamaan maisemat.

8 kommenttia juttuun "Unelmien koti – Meri"

[…] unelmien kodissa on kaksi kerrosta, tuosta asunnosta poiketen kuitenkin ja edellisten juttujen mukaisesti betonisessa erillistalossa meren rannalla. :) Sijoittaisimme makuuhuoneet […]

Avaruusasemablogi » Blog Archive » Unelmien koti – portaikko kommentoi Feb 28 10, 15.28.

Kiva kirjoitus1 Voisin kirjoittaa sanasta sanaan samanlaisen merikirjoituksen. Olen itsekin asunut aina rannikolla + viettänyt kesiä saaristossa, enkä ihan oikeasti voisi asua sisämaassa tai hankkia mökkiä järven rannalta. Sisämaa ja järvi ahdistavat, meri vapauttaa. Ihan kaikki eivät tajua tätä kantaa, mutta niin se vain on.Ikävä kyllä meidän talo ei kuitenkaan ole rannalla, puuttui se lottovoitto. Olen kuitenkin määritellyt, että se riittää, että tietää missä meri on ja halutessaan pääsee rannalle ilman autoa, ihan kävellenkin. Ja meillä on (toistaiseksi, tilanne tullee muuttumaan) avarat maisemat, ne korvaavat meren aavan puutetta.Kiva idea tuollainen juttusarja! Sitten jos joskus saatte unelmienne talon, voitte vertailla, kuinka moni ennakkounelma toteutui. Minä muutin lopulta ihan erilaiseen taloon kuin ikinä kuvittelin – ja tiesin silti heti eteisessä, että tämä on se oikea. :)

Jenni kommentoi 29/01/10, 9.09

Ihana idea!Meiltä löytyy luonnoskansiosta juttu, jossa esitellään talomme pohjapiirrosta. Kyseessä ei vaan ole se unelmatalo, vaan se jonka meinasimme ihan oikeasti rakentaa ennen kuin ostimme nykyisen asunnon. Haavetalosta olisi kyllä hauskempi kirjoittaa. Moinen on jo löydettykin, mutta enää puuttuu rahat sen ostoon ja lupa kunnostaa vanhasta tehtaasta(?) omakotitalo. :)

au kommentoi 29/01/10, 14.56

Jännää, miten monesti olen todennut, että ihmiset (ainakin suomalaiset) voi aika karkeasti jakaa kahteen tyyppiin; meri- ja metsäihmisiin. Itse kuulun ehdottomasti jälkimmäiseen ryhmään, ja minusta meri on lähinnä kylmä, paljas, arvaamaton ja siksi turvaton, jopa pelottava. Minulla pitää olla puita ympärilläni, ja takuuvarma konsti hoitaa omaa päätä on lähteä metsään kävelylle! Eli se mikä Jenniä yllä ahdistaa, vapauttaa puolestaan minut maailman murheista ja rauhoittaa. Tämä kahtiajako varmaan juontuu pitkälle siitä, missä ihminen on kasvanut. Vai tunnustautuuko joku sisämaan kasvatti hurahtaneensa mereen? Itse olen Hämeestä kotoisin, joten pienestä pitäen olen tottunut mäntykangasmetsiin, hiekkaharjumaisemiin ja satunnaisiin pieniin järviin. Onneksi nykyinen koti sijaitsee kaikin puolin lähes täydellisessä ympäristössä; puiston laidalla, metsän suojassa, mutta kuitenkin 10 minuutin kävelymatkan päässä Tapiolan Stockalta! Ja se meri sopivan turvaetäisyyden päässä…

Rossu kommentoi 01/02/10, 15.47

Tuossa, Rossu, olet kyllä aivan oikeassa. Ja kyllä se varmaan lapsuudesta ja sen ajan kasvuympäristöstä johtuu. Itselläni kävely meren rannassa on se joka aina selvittää kaikki elämän koukerot ja murheet.

Sitten on tietenkin vielä se meri- ja järvi-ihmisiin jako tämän lisäksi. :D

Mikko kommentoi 01/02/10, 23.51

Mitä mieltä olette muuten akvaarioista noin sisustuksen kannalta? Niitähän on hurjan monen näköisiä ja kokoisia. Ja makean veden vihreitä purkkeja että meriakvaarioita.

Itse olen tässä jo useamman viikon pyöritellyt päässäni meriakvaarion perustamista, mutta..

Marika kommentoi 06/04/10, 23.39

Tuo edellinen oli tarkoitettu ihan oikeaksi kysymykseksi ei vitsiksi :)

Marika kommentoi 08/04/10, 23.33

Voih.. anteeksi Marika, että vastaaminen tähän on kestänyt näin kauan. Olemme kyllä pohtineet tätä. :)

Akvaarioilla sisustuskäytössä taitaa olla hieman 80-luvun leima. :) Mutta oikein toteutettuna toimii varmasti jännänä sisustuselementtinä. Jos itse toteuttaisin tekisin sen ehdottomasti niin, että akvaario olisi upotettu seinään tai väliseinään niin, että se jakaisi tilaa. Siinä joutuisi tietenkin tekemään vähän enemmän remonttia kuin vain ostamalla akvaarion ja sijoittamalla sen olohuoneen nurkkaan.

Itse varmaankin lähtisin sinne makean veden puolelle ja ottaisin näyttäviä suuria lehtikaloja tms., vaikka meriakvaarion perustaminen ja hoitaminen voisi olla mielenkiintoisempaa, mutta kalat ovat harmaita. :)

Akvaariosta on kyllä niin paljon vaivaa, että itse en lähtisi sitä tekemään. Koska motivaationi ei riittäisi sen puhdistamiseen. Huonosti hoidettu akvaario ei ole mitään kaunista katseltavaa.

Yhdessä Grand Designs jaksossa taloon laitetiin seinään upotettu suuri akvaario. Se toimi kyllä siinä tilassa mainiosti. :)

Arietta kommentoi 09/04/10, 7.24