06/08/10
Flammenkuche
Tänään oli pizza-päivä. Tällä kertaa teki mieli kokeilla myös jotain uutta. Hetken eri vaihtoehtoja mietittyämme tuli mieleen Pastanjauhannasta vähän aikaa sitten luettu juttu Flammenkuchestä, Alsacen alueelta peräisin olevasta pizzan sukulaisesta. Päätimme, että se olisi kokeilemisen arvoista. Emme ole aiemmin tehneet valkoista pizzaa, joten siltäkin kannalta tämä oli uutta.
Flammenkuche, tai Tarte flambée ranskaksi, tehdään usein pizzan kaltaiseen pohjaan, mutta toisinaan myös kohottamattomalla ja hiivattomalla pohjalla. Päälle ei tule tomaattikastiketta vaan ranskankermaa (tai fromage blancia) ja sen lisäksi tavallisesti sipulia, juustoa ja pekonikuutioita. Itse teimme kasvisversion, jossa korvasimme pekonin aurinkokuivatuilla kirsikkatomaateilla.
Teemme yleensä kaksi pizzaa eri täytteillä, jotka syömme sitten puoliksi. Toisen pizzan teimme tälläkin kertaa perinteisellä tomaatti-mozzarella-rucola -täytteellä.
Flammenkuche (1 kpl)
- 1/3 annos pizza-taikinaa
- ~2 dl juustoraastetta (esim. gruyere)
- 150 g ranskankermaa
- ripaus jauhettua muskottipähkinää
- valkopippuria
- suolaa
- 1 keskikokoinen sipuli
- aurinkokuivattuja (kirsikka-)tomaatteja
Valmista pizza-taikina, anna nousta tunnin ajan. Jaa kolmeen yhtäsuureen osaan, kaulitse osat ohuiksi pohjiksi jauhotetulla alustalla.
Raasta juusto raasteeksi. Siirrä kulhoon ja sekoita ranskankerman kanssa. Mausta seos muskottipähkinällä, valkopippurilla ja tarvittaessa suolalla. Levitä täyte tasaisesti kaulitsemasi pohjan päälle. Pilko sipuli haluamallasi tavalla ja lisää täytteen päälle. Pilko ja lisää myös aurinkokuivatut tomaatit.
Kuumenna uuni 250 asteeseen ja paista leipäkiven päällä noin 8-10 minuuttia kunnes juusto on kauniisti ruskistunutta.
Resepti on alunperin peräisin (Diplomi-)insinöörin keittiöstä ja oli yllättävänkin hyvää, ehkä aavistuksen raskasta tomaattipohjaiseen pizzaan verrattuna, mutta herkullista. Varmasti tullaan tekemään tätä toistekin. Kannattaa ehdottomasti kokeilla.
16/07/10
Samppanjasorbettia
Siivosimme pakastinta ja sieltä löytyi avaamaton rasiallinen viime talvena ostettua Mövenpickin samppanjasorbettia, jonka parasta ennen päivämääräkin oli mennyt umpeen kuukausi sitten. Ajattelimme, että sorbetti ei varmaankaan voi pilaantua pakastimessa. Varmuuden vuoksi päätimme syödä sen kuitenkin heti pois. :)
Samppanja maistui selvästi, mutta sorbetti oli meidän makuumme ehkä hieman liian makeaa. Mansikat eivät oikestaan sopineet makean sorbetin kanssa lainkaan, ne eivät maistuneet juuri miltään sorbetin rinnalla. Sorbetti on valmistettu premier cru laatuluokitellusta aidosta samppanjasta sekä Champagne -alueen rypäleistä puristetusta rypälehillokkeesta. Sorbetin väri oli paljon haaleampi mitä kuva antoi ymmärtää tai sitten väri oli kadonnut parasta ennen päivämäärän tullessa täyteen, mutta rakenne oli kuitenkin hyvä ja kuohkea. Tuote oli ilmeisesti markkinoilla vain talven juhlasesongin ajan. Kaikkea sitä pakastimeen voi hukkuakin.
15/07/10
Seuraava leipäkokeilu
Kolmantena leipänä päätimme kokeilla jotain muuta kuin vaaleaan perus-leipätaikinaan perustuvaa leipää. Entisen lempileipämme, jo lopettaneen La Société du Cochonin leipomon rusina-pähkinäleivän innoittamana päädyimme soveltamaan ruskeaa leipätaikinaa. Taikina on muuten hyvin samankaltainen kuin vaaleakin taikina, mutta siihen laitetaan 60% jauhoista täysjyvä-vehnäjauhoja. Cochonin leivän tapaan laitoimme taikinan joukkoon rusinoita ja saksanpähkinöitä.
Rusina-saksanpähkinäleipä (2 kpl)
- 300 g täysjyvä-vehnäjauhoja
- 200 g hiivalieipäjauhoja
- 10 g tuoretta hiivaa
- 10 g suolaa
- 385 g vettä
- 80 g rusinoita
- 80 g saksanpähkinöitä
Sekoita jauhot keskenään ja hiero hiiva sormenpäillä niiden sekaan. Aseta taikinakoukulla varustettu yleiskone hitaimmalle nopeudelle, lisää suola ja sen jälkeen vesi. Anna sekoittua kahden minuutin ajan. Nosta sitten nopeutta yhdellä askeleella ja anna taikinan vaivautua vielä 6-7 minuuttia. Lisää sekoituksen loppuvaiheessa joukkoon myös rusinat ja karkeaksi rouheeksi murskatut saksanpähkinät.
Poista taikina astiasta, aseta kevyesti jauhotetulle alustalle ja muotoile palloksi venyttämällä yhdellä kädellä taikinaa eri suuntiin sivulle ja painamalla se aina tiukasti keskelle. Siirrä takaisin jauhotettuun kulhoon, peitä leivinliinalla ja anna nousta lämpimässä ja vedottomassa paikassa 45 minuuttia. Nosta taikina sitten takaisin leivonta-alustalle ja muotoile uudelleen palloksi. Nostata samalla tavoin vielä toiset 45 minuuttia.
Jauhota työtaso kevyesti. Siirrä taikina tasolle ja jaa se kahteen yhtäsuureen osaan. Muotoile molemmat soikean leivän muotoon. Muotoile molemmat osta palloiksi. Paina aluksi pallo litteäksi kämmenen avulla, nosta sitten takareuna ylös, taita keskelle ja paina kämmentyvellä tiukasti kiinni, nosta sitten etureuna samalla tavoin ylös ja paina tiukasti keskelle. Toista myös toiselle leivälle. Leivistä pitäisi tulla tällöin soikean muotoisia.
Aseta leivinliina uunipellin päälle, jauhota se kevyesti täysjyväjauhoilla ja nosta keskikohta liinasta harjaksi. Aseta sitten yksi leipä liitoskohta ylöspäin harjan molemmin puolin. Pitä toisella leivinliinalla ja kohota 60-75 minuutin ajan.
Esilämmitä uuni 250 asteeseen. Käännä leivät ympäri ja aseta jauhotetulle leipälapiolle. Tee terävällä veitsellä (reilu) 5 mm syvä viilto pitkittäin leivän keskelle yläpintaan. Sumuta uuniin vettä ja liu’uta leivät leivinkiven päälle. Laske uunin lämpö 230 asteeseen ja paista noin 30 minuuttia. Poista uunista ja jäähdytä ritilän päällä.
Lopputulos oli aavistuksen liian kiinteä omaan makuumme, oikeastaan rakenne oli samankaltainen kuin kaupasta ostetuissa täysjyväleivissä. Jäimme kaipaamaan vaaleiden leipien “ilmavuutta”. Leivän kuori oli puolestaan täydellisen herkullinen leivän jäähdyttyä, hetken uunista ottamisen jälkeen, rapea ja maukas. Harmi, että teimme hieman konservatiivisen viillon leipiin (olisi pitänyt olla syvempi), joten ulkonäöltään kuori ei aivan onnistunut.
Itse leipäkin oli maultaan oikein hyvä, maku saattaisi kuitenkin kaivata hieman juuren tuomaa luonnetta. Leivän seuraavassa versiossa yritämmekin varmasti juuren käyttöä. Sen lisäksi tulemme vähentämään täysjyväjauhojen osuutta. Onko jollakin kokemuksia tällaisesta? Kuulisimme mielellämme niistä.
Toinen kysymys osoitetaan myös muille kotileipureille. Miten saatte leivän kuoren säilymään rapeana? Onko se ylipäätään mahdollista? Itse laitoimme leivät yöksi leipälaatikkoon materiaaliltaan leivinpaperia muistuttaviin eväspusseihin ja pettymys oli suuri kun täydellisen rapea kuori oli aamuun mennessä muuttunut kumimaisen pehmeäksi. Auttaisiko pelkkä paperipussiin pakkaaminen, oliko virhe laittaa leivät leipälaatikkoon, vai voiko syynä olla tämä vallitseva kuumankostea sää?
14/07/10
Kadonneen salaatin metsästys
Kesää on odottanut juuri sen takia, että saisi tuoreita kotimaisia vihanneksia ja kasviksia, mutta taas tänäkin kesänä on tullut petyttyä. Espoossa isojen markettien vihannesosasto on surkeassa kunnossa. Tämä korostuu varsinkin yrteissä ja salaateissa. Yrteistä saa vain basilikaa ja salaateista jääsalaattia. Erikoissalaatin virkaa toimitttaa nahistuneet tammenlehvät. Esimerkiksi Ison Omenan Citymarkettiin tuli keväällä iso Lindrothin puutarhan salaatti- ja yrttipöytä, mutta yllättäen se on ollut tyhjänä koko kesän! Arkipäivisin varsinkin on turha kuvitella saavansa marketista muuta kuin eineksiä.
Tilanteenhan pelastaisi torit, mutta niitä ei lähistöllä ole. On aika turhauttavaa matkustaa Helsinkiin asti hakemaan kesän kasviksia. Espoossa ainoa paikka, josta saa kunnon salaatteja vaikuttaa olevan Tapiolan Stockmann ja sielläkin on aika suppea valikoima. Mukavaa on kuitenkin se, että sieltä saa monia pienempien tilojen tuotteita. Onkin ollut hauska nähdä Stockalla näitä Sorrin salaatteja. Asuin lapsena aika lähellä Sorrin tilaa ja pikkusiskoni kävi siellä ratsastamassa ponilla.
Itse suosimme kesäisin isoja ruukuttomia salaatteja. Ne tuntuvat säilyvän vaikka kuinka pitkään ja maku on paljon parempi kuin kitukasvuisissa ruukkusalaateissa. Ruukutonta salaattia ostaessa kannattaa tarkastaa, että salaatin kanta on kova ja tuoreen näköinen. Varsinkin helteisillä ilmoilla salaattia kuluu paljon, kun lämmin ruoka ei tahdo maistua.
13/07/10
Pinaatti-pähkinätahna ja savulohipasteijat
Kuten tulikin jo kirjoitettua on kesälomalla tullut tehtyä kovin vähän “kunnon ruokaa”, salaateilla ja kaikella pienellä naposteltavalla on tullut pidettyä itsensä kylläisenä. Näistä naposteltavista yksi esimerkki on tämä mainio savulohipasteija pinaatti-pähkinätaytteellä. Resepti tahnaan ja näihin pasteijoihin löytyi uusimmasta Glorian ruoka&viinistä (5/2010). Tanhaa kannattaa kokeilla myös ihan sellaisenaan, sukulaisuus pestoon on aika ilmeinen ja käyttökohteetkin voisivat olla aika samanlaisia.
Pinaatti-pähkinätahna (~2 dl)
- 2 l tuoreita pinaatinlehtiä tai 150 g pakastepinaattia
- 1/2 kuorittuja maapahkinöitä
- 3 rkl seesaminsiemeniä
- 1 dl raastettua gruyère-juustoa
- 2 valkosipulinkynttä
- 4 rkl sitruunamehua
- 1/2 tl suolaa
- mustapippuria
- n. 1 dl rypsiöljyä
Alkuperäisessä ohjeessa käskettiin käyttää tuoretta pinaattia, mutta koska sitä ei lähikaupasta löytynyt korvasimme sen pakastepinaatilla, joka mielestämme soveltuu tahnan tekemiseen aivan hyvin. Sulata pinaatit ja purista niistä ylimääräinen vesi pois. Kuori maapähkinät jos et löytänyt valmiiksi kuorittuja. Paahda pähkinöitä ja seesaminsiemeniä kuumalla, kuivalla pannulla kunnes saavat hieman väriä pintaan. Raasta juusto ja kuori valkosipulinkynnet.
Mittaa kaikki ainekset rypsiöljyä lukuunottamatta tehosekoittimeen ja hienonna. Lisää koneen käydessä öljyä ohuena nauhana kunnes seos on tahnamaista. Maista ja mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.
Savulohipasteijoiden täytteen lisäksi pestomainen pinaatti-pähkinätahna soveltuu hyvin käytettäväksi vaikka salaateissa ja leivän päällä. On esimerkiksi paahdettujen leipien päällä aikamoista herkkua. :)
Savulohipasteijat (10 kpl)
- 5 kpl (500 g) voitaikinalevyjä
- 1 dl pinaatti-pähkinätahnaa
- 150 g kylmäsavulohta
- 2 dl mozzarellaraastetta
- 1 kananmuna (ja ripaus suolaa)
- seesaminsiemeniä
Sulata voitaikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaan. Leikkaa ne kahteen osaan eli neliöiksi. Kaulitse palat jokaisesta reunastaan noin 1 cm suuremmiksi. Riko kananmuna kulhossa, lisää ripaus suolaa, joka vähentää venyvyyttä. Voitele taikanalevyjen reunat kananmunalla.
Valmista täyte. Pilko kylmäsavulohi pieniksi paloiksi, lisää kulhoon pähkinätahnan ja juuston kanssa. Sekoita.
Nostele 2-3 rkl täytettä kunkin taikinalevyn keskelle. Taita levyjen vastakkaiset kulmat yhteen, jolloin pasteijoista muodostuu kolmioita. Painele reunat tiiviisti yhteen. Nosta pasteijat leivinpaperin päälle uunipellille, voitele kananmunalla ja ripottele päälle hieman seesaminsiemeniä. Paista uunissa 225 asteessa 12-15 minuutin ajan.
Näistä tuli yllättävänkin herkullisia, vaikka valmistaminen vallitsevassa kuumuudessa ei ollutkaan ihan helppoa. Taikina suli supernopeasti ja muuttui aika vaikeaksi käsitellä, reunoja oli todella vaikea saada kiinni. Täytettä valui siis lähes jokaisesta pasteijasta pellille, eikä ulkonäöstä tullut kovin hienostunutta. Maku oli kuitenkin kohdallaan. Kannattaa siis ehdottomasti kokeilla, mutta ehkä vähän viileämmällä kelillä. :)
