Olemme alkuvuoden aikana yrittäneet hieman sivistää itseämme ja tutustua mahdollisuuksien mukaan Helsingin ravintolatarjontaan – ja nimenomaan sellaisiin ravintoloihin, joissa emme ole syystä tai toisesta aiemmin käyneet. Eilen kävimme illallisella Königissä, joka on mielessämme aina tähän asti kulkenut lähinnä arvokkaan herraklubin maineella. Ja onhan König ollutkin nykyisessä muodossaan olemassa vasta noin vuoden ajan, vaikka ravintolan koko historia ulottuukin pitkälle 1800-luvun puolelle. Uudistuessaan viime vuonna König laajeni kolmeen kerrokseen, joista ravintola sijaitsee komeissa puitteissa entisen Michellen tiloissa toisessa kerroksessa. Klubi jatkaa edelleen kellaritiloissa ja baari katutasossa.

König oli kokonaisuudessaan positiivinen yllätys. Emme oikein etukäteen tienneet mitä odottaa. Kuten tulikin jo mainittua, sijaitsee ravintola upeissa historiallisissa puitteissa, joita on aavistuksen modernisoitu. Onneksi talon ja tilan henki on kuitenkin aika hyvin onnistuttu säilyttämään. Ruokalista seuraa ravintolan muuta henkeä koostuen pääasiassa maltilla modernisoiduista perinteisistä annoksista. Tässä vaiheessa pieni varoituksen sana on myös paikallaan, perinteinen tarkoittaa melko kookkaita ja raskaita annoksia. Suolaa ja voita ei ole säästelty, kevyt pikkupurtava ei ole kuvaavin termi ravintolan annoksille, lisäksi ruokalista on aavistuksen lihapainotteinen.

Omat valintamme osuivat tällä kertaa kalaruokiin. Alkupaloiksi tilasimme Savumuikkutoastin ja Toast skagenin. Maku oli molemmissa kohdallaan ja annokset oli hienosti rakennettuja.

Pääruoaksi valitsimme Loimutettua siikaa ja Kuhaa Walewska. Olimme molemmat tyytyväisiä valintoihimme, mutta aavistuksen pienemmät annoksetkin olisivat riittäneet. Maukas, juuri sopivasti hiillostettu, siika tarjoiltiin upeiden lisäkkeiden kera. Hienostuneesti maustettu ja valmistettu kuha sai seurakseen vihreää parsaa sekä täyteläisen hollandaise-kastikkeen.

Kalaisan aterian ohessa nautimme Chileläistä Cousiño-Macul Sauvignon Grisiä (2008). Kyseinen raikas, aavistuksen hapokas ja hedelmäinen valkoviini on jo aiemmin todettu hyväksi vaalean kalan kanssa nautittavaksi ruokaviiniksi.

Hyvistä valinnoistamme innostuneina päätimme vielä tilata jälkiruokaakin, vaikka totuuden nimissä sille ei kyllä enää olisi ollut tarvetta. Alkoi olla jo vähän ähky. Tilasimme kuitenkin kulhossa tarjoiltavan “Mustikkapiirakan” sekä Ranskalaisen suudelman, jossa oli mukavasti happoisuutta ja rakennetta makeutta tasapainottamassa.

Kokonaisuudessaan König oli positiivinen kokemus. Annokset olivat erittäin maukkaita, mutta makuumme ehkä aavistuksen liian isoja. Nautintoa täydensi hienot puitteet. Ruoka ei ollut sieltä kevyimmästä päästä, mutta eihän sen aina tarvitsekaan olla. Tulemme varmasti toistekin Königissä käymään.

Vuodenvaihteen tienoilla Ison Omenan ostoskeskukseen avattiin sushiravintola Hanko Sushi. Kyseessä on viime kesänä Hankoon avatun, suuren suosion saavuttaneen ja paljon kehuja keränneen, sushiravintolan toinen toimipiste. Kevään aikana Hanko Sushi tulee avaamaan ravintolan myös Lahden keskustaan sekä Helsingin Ruoholahteen.

Itse olemme ehtineet käydä Hanko Sushissa pari kertaa. Molemilla kerroilla tilasimme sushi-lajitelmat, joihin olimme erittäin tyytyväisiä. Sushi oli maukasta, tuoretta ja huolellisesti tehtyä, lisäksi annoksen maut olivat hyvin tasapainossa. Menusta löytyy erilaisten raakojen sushien lisäksi myös mm. grillattu lohi sekä ankerias. Hyvän ruoan lisäksi paikasta huokui rento ilmapiiri ja iloinen tekemisen maku.

Espoossa, ostoskeskusten ja ketjuravintoloiden luvatussa kaupungissa, ei ole liikaa hyviä ravintoloita, joten olemme todella tyytväisiä että Hanko Sushi avatiin juuri meidän arkireittimme varrelle.

Gastronomie Finlande sai alkunsa julistuksella suomalaisen gastronomian puolesta, jonka taustalle oli saatu kaikki merkittävät suomalaiskokit. Säätiö on onnistunut keräämään muutenkin varsin vaikuttavan taustajoukon toimintaansa tukemaan. Nimekkäiden kokkien (jäsenistö on käytännössä Suomen kokkien kuka kukin on galleria) ja ravintolatoimintaa pyörittävien yritysten (Royal Ravintolat, Carma, Olo, Chez Dominique, jne.) lisäksi mukana on mm. Iittala Group ja Taaleritehdas.

Alkuvaiheessa säätiön päämääränä on ammattimaistaa ja yhtenäistää suomalaiset kokkikilpailut, tukea kansainvälistä kilpailutoimintaa ja Suomen kokkimaajoukkuetta. Näiden avulla pyritään nostamaan alan profiilia kotimaassa.

Näkyvyyttä haetaan myös marraskuun alussa järjestettävällä säätiön ensimmäisellä julkisella tapahtumalla – Suomen huippukokkien ainutlaatuisella yhteisesiintymisellä Gastronomie Finlande -illallisella. Tapahtumassa on ainutlaatuinen tilaisuus päästä yhdellä kertaa tutustumaan kuuden eri huippuravintolan kokkien loihtimiin ruokalajeihin. Melko kova hinta rajoittanee osallistujia, mutta ei 250 euroa loppujen lopuksi niin hirvittävän paljon ole seitsemän ruokalajin illallisesta viineineen ja muine juomineen. Olisihan tuo muutenkin aika ainutlaatuinen juttu. Harmi vaan, ettei ole varaa tällä hetkellä. Täältä pääsee kuitenkin ilmoittautumaan, jos kiinnostuitte.

Kahvilan taustajoukot ovat nimekkäät. Joukosta löytyy mm. baristojen Suomen maajoukkueen tämän hetkinen kapteeni Roman Kolpaktsi, Lontoossa Michelin-tähdin koristellussa L’Atelier de Joel Robuchon‘issa aiemmin keittänyt Jon Linnavuori ja Kaffa pienpaahtimon taustalta löytyvät Hampf’in veljekset. Ei ihme, että lopputulos on vakuuttava.

Itse kävimme testaamassa paikan tänään lauantaina. Kahvila oli aivan täynnä ihmisiä, joten tieto paikasta näyttää levinneen. Tästä huolimatta palvelu oli ystävällistä ja ilmapiiri rento. Tällä kertaa kävimme vain pikaisesti Hullujen päivien lomassa macaron-leivoksilla ja cappuccinoilla. Hyvät cappuccinot olivatkin, vaikka kaupungin parhaat on edelleen tullut nautittua Kaffecentralenissa Ulrikan tekemänä. Ehkä se vaikutti, että kahvilan paahtimo oli vielä pois käytöstä joidenkin teknisten ongelmien takia. Loistava sijainti, hyvä kahvi ja erittäin houkuttelevat ciabattat takaavat kuitenkin sen, että La Torrefazionessa tulee varmasti käytyä aina kun keskustassa tulee käytyä niin, että on aikaa pysähtyä kahville.

Blankon keittiö edustaa fuusiokeittiötä – eri maita ja keittiöitä sekoitetaan moderniin tapaan sujuvasti. Ruokalista on kompakti, mutta silti riittävän monipuolinen ja omaperäinen. Fine dining annoksia on turha odottaa, mutta maut ovat tasapainossa ja annosten ulkonäköön on myös panostettu, ja onneksi keittiössä uskalletaan myös kokeilla.

Kestosuosikki (ja kuulemma listan ainoa alkuperäinen annos) lammaspasta toimii aina. Ja alkupalaksi on aina otettava friteerattuja tiikerirapuja chili-sitruunadipillä. Se on myös viihtynyt listalla jo pitkään. Listaa uudistetaan aika usein ja väillä on harmittanutkin kun todellisia herkkuja on menty poistamaan. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole tullut petyttyä, ruoka on aina ollut hyvää ja viinilistalta on löytynyt kohtuuhinnalla annokselle sopiva kaveri.

Viikonloppuisin illan hämärtyessä ravintolasta kuoriutuu kompakti klubi, jossa DJ pitää tunnelmaa yllä. Aina välillä olemmekin jääneet nauttimaan muutaman drinkin ruoan päälle ja kuuntelemaan hyvää musiikkia.

Voi kun vain täältä pääkaupunkiseudulta löytäisi jotain vastaavaa. Varmasti niitä on… kun vain löytäisimme. Ehdotuksia otetaan vastaan. ;)