Viewing posts tagged with "kasvis"
27/08/10
Pappardelle ai Funghi Porcini
Sieniä oli kerätty ja tuorepastaa valmistettu niin tällaista niistä sitten tuli yhdistettynä. Olemme varmaan jo vuosikaudet haaveilleet tattipastasta ja tänä vuonna saimme vihdoin sen verran herkkutatteja, että pystyimme haaveemme toteuttamaan. Resepti perustuu itseasiassa löyhästi siihen mitä La Famiglian “Boletus Pasta” aikoinaan oli, valitettavasti annos poistui jo hyvän aikaa sitten ravintolan listalta, joten sielläkään ei ole voinut käydä tattipastaa syömässä. Harmi, se oli kyseisen ravintolan ehdottomasti paras annos.
Pappardelle ai Funghi Porcini (2 annosta)
- 300 g tuoretta pappardelle-pastaa (ks. ohje)
- 100-150 g tuoreita herkkutatteja
- 1 sipuli
- 1 valkosipulinkynsi
- voita
- hyvää italialaista valkoviiniä
- 2 dl kermaa
- 100 g kirsikkatomaatteja
- mustapippuria
- suolaa
- lehtipersiljaa
- parmesania lastuina
Valmista aivan aluksi tuorepasta ohjeen mukaan ja siirrä keittiöpyyhkeen päälle odottamaan kastikkeen valmistumista. Peitä pastat toisellä pyyhkeellä jos meinaavat kuivua liikaa. Laita pastavesi leidelle ja kuumenna se kiehuvaksi sillä välin kun valmistat kastikkeen.
Paloittele sienet sopiviksi paloiksi. Silppua sipulit ja murskaa valkosipulin kynnet. Sulata voi pannulla sekä kuullota sipuleita ja sieniä rasvassa kunnes sipuli saa kullankeltaisen värin ja sienistä ei enää poistu paljon nestettä. Lorauta noin 1/2 – 1 dl viiniä pannulle, anna kiehahtaa ja keitä hieman kasaan, jotta alkoholi poistuu viinistä. Lisää kerma ja keitä noin viiden minuutin ajan. Tarkista maku ja mausta mustapippurilla ja suolalla. Lisää lopuksi halkaistut kirsikkatomaatit ja silputtua persiljaa.
Anna kastikkeen levätä liedellä miedolla lämmöllä ja keitä pasta runsaasti suolatussa vedessä al dente. Tähän menee 2-4 minuuttia rippuen pastan paksuudesta. Voit aivan yhtä hyvin käyttää myös kuivapastaa tai kaupan tuorepastaa. Paras lopputulos tulee kuitenkin itse tehdystä tuorepastasta.
Sekoita kastike pannulla pastan kanssa ja tarjoa lehtipersiljasilpun sekä parmesan-lastujen kanssa. Voit halutessasi lisätä hieman pastan keitinvettä kastikkeeseen, jolloin se muuttuu juoksevammaksi.
Tästä tuli mielettömän hyvää, ei ehkä aivan samanlaista kuin tuo mainittu, jo muistojen kultaama “Boletus Pasta“. Mutta eipä näillä aineilla voi oikein epäonnistuakaan. Tässä kohtaa oli tarkoitus kysellä muiden herkullisten herkkutattiruokien perään, mutta valitettavasti sienten kuivaaminen meni jostain syystä aivan pieleen. Ne alkoivat pilaantumaan ja jouduimme lopulta heittämään kaikki pois. Harmittaa. :(
06/08/10
Flammenkuche
Tänään oli pizza-päivä. Tällä kertaa teki mieli kokeilla myös jotain uutta. Hetken eri vaihtoehtoja mietittyämme tuli mieleen Pastanjauhannasta vähän aikaa sitten luettu juttu Flammenkuchestä, Alsacen alueelta peräisin olevasta pizzan sukulaisesta. Päätimme, että se olisi kokeilemisen arvoista. Emme ole aiemmin tehneet valkoista pizzaa, joten siltäkin kannalta tämä oli uutta.
Flammenkuche, tai Tarte flambée ranskaksi, tehdään usein pizzan kaltaiseen pohjaan, mutta toisinaan myös kohottamattomalla ja hiivattomalla pohjalla. Päälle ei tule tomaattikastiketta vaan ranskankermaa (tai fromage blancia) ja sen lisäksi tavallisesti sipulia, juustoa ja pekonikuutioita. Itse teimme kasvisversion, jossa korvasimme pekonin aurinkokuivatuilla kirsikkatomaateilla.
Teemme yleensä kaksi pizzaa eri täytteillä, jotka syömme sitten puoliksi. Toisen pizzan teimme tälläkin kertaa perinteisellä tomaatti-mozzarella-rucola -täytteellä.
Flammenkuche (1 kpl)
- 1/3 annos pizza-taikinaa
- ~2 dl juustoraastetta (esim. gruyere)
- 150 g ranskankermaa
- ripaus jauhettua muskottipähkinää
- valkopippuria
- suolaa
- 1 keskikokoinen sipuli
- aurinkokuivattuja (kirsikka-)tomaatteja
Valmista pizza-taikina, anna nousta tunnin ajan. Jaa kolmeen yhtäsuureen osaan, kaulitse osat ohuiksi pohjiksi jauhotetulla alustalla.
Raasta juusto raasteeksi. Siirrä kulhoon ja sekoita ranskankerman kanssa. Mausta seos muskottipähkinällä, valkopippurilla ja tarvittaessa suolalla. Levitä täyte tasaisesti kaulitsemasi pohjan päälle. Pilko sipuli haluamallasi tavalla ja lisää täytteen päälle. Pilko ja lisää myös aurinkokuivatut tomaatit.
Kuumenna uuni 250 asteeseen ja paista leipäkiven päällä noin 8-10 minuuttia kunnes juusto on kauniisti ruskistunutta.
Resepti on alunperin peräisin (Diplomi-)insinöörin keittiöstä ja oli yllättävänkin hyvää, ehkä aavistuksen raskasta tomaattipohjaiseen pizzaan verrattuna, mutta herkullista. Varmasti tullaan tekemään tätä toistekin. Kannattaa ehdottomasti kokeilla.
07/07/10
Kesäkeitto
Teemme noin kerran vuodessa kesäkeittoa. Viimeksi tämä kerta osui keskelle talvea ja siitä tulikin mainittua jossain päin internettiä. Saimme niin kovaa kritiikkiä, että päätimme seuraavalla kerralla tehdä kesäkeiton kesällä uuden sadon vihanneksista. Mutta onhan se totta, että kesäkeitto on parhaimmillaan nimensä mukaisesti kesällä ja maukkaista uusista kasviksista tehtynä. Tämä resepti on peräisin Hans Välimäen Mummola keittokirjasta (Otava 2009).
Kesäkeitto (4 annosta)
- 1 nippu uusia porkkanoita
- 1 pieni parsakaali
- 1 pieni kukkakaali
- 1 nippu kesäsipuleita
- 1 dl tuoreita (sokeri-) herneenpalkoja
- 1 l maitoa
- 1 dl kermaa
- suolaa ja valkopippuria
- 1 rkl voita
Pese porkkanat, parsakaali ja kukkakaali. Paloittele ne sopivan kokoisiksi paloiksi. Poista sipuleista mahdollinen kuori ja halkaise ne kahtia, isot sipulit kannattaa laittaa neljään osaan. Poista kannat herneenpaloista ja pilko ne tarvittaessa. Ohjeessa käskettiin käyttämään herneenpalkoja, mutta itse tulkitsimme ne sokeriherneiksi.
Kiehauta maito ja lisää joukkoon herneenpalot sekä pilkotut kasvikset. Mausta suolalla ja pippurilla. Keitä muutama minuutti kunnes kasvikset ovat sopivan kypsiä. Lisää lopuksi kerma ja voi. Tarkista maku ja tarjoile tuoreen leivän kanssa. Itse teimme Fougassea, joka sopi keiton kanssa erinomaisesti.
Tämä keitto on nopea ja helppo valmistaa ja kaiken lisäksi todella herkullinen. Monelle kesäkeitto on kauhistus kouluajoilta, jossa herne-maissi-paprikaa tarjottiin lämmitetyssä maidossa. Oikea kesäkeitto on ihan toista maata. Kannattaa ehdottomasti kokeilla.
17/06/10
Pitaleivät paprikaisilla täytteillä
Tämä mainio reseptikolmikko löytyi selaillessani hiljattain uudistunutta Maku-lehden sivustoa. Sivun ulkoasu on muuttunut selkeämmäksi ja ruokiakin on taidettu kuvata uudelleen. Lisäksi reseptien hakuominaisuus on muuttunut monipuolisemmaksi. Ruokia voi selata muun muassa raaka-aineiden, sesonkien ja valmistusajan mukaan. Tämä on kätevää silloin kuin ei tiedä yhtään mitä ruokaa valmistaisi.
Itse olin alunperin katselemassa salaattireseptejä, mutta päädyinkin valmistamaan paprikapyöryköillä ja itämaisella salaatilla täytettyjä pitaleipiä romescu-kastikkeen kera.
31/05/10
Parsakeitto Crème Ninon
Kuten tuli jo mainittua, sai Glorian ruoka & viinin sesongin maku -juttu parsasta (3/2010) meidät kokeilemaan taas uusia parsaruokia. Lauantain illalliseksi valmistimmekin varsin parsa-teemaisen aterian. Pääruoaksi teimme tätä ihanaa parsakeittoa crème ninon, jonka nautimme parsapiiraiden kera.
Crème Ninon (2 annosta)
- 600 g valkoista parsaa
- 1-2 pientä salottisipulia
- 1,5 rkl voita
- 3 dl vahvaa kasvislientä (fondista)
- 1 dl kuohukermaa
- suolaa
- mustapippuria
- 1 dl löysäksi vatkattua kermaa
- oliiviöljyä
- 0,5 dl kuohuviiniä
Pese ja kuori parsat. Poista puumainen tyvi. Leikkaa parsoista noin 5 cm pituiset nuppupäät ja siirrä ne syrjään. Paloittele loput varret pieniksi paloiksi. Hienonna salottisipulit. Sulata voi kattilassa ja kuullota sipuleita kunnes alkavat pehmetä. Lisää kattilaan parsat, kasvisliemi ja kerma. Anna kiehua hiljalleen kannen alla kunnes parsat ovat kypsiä. Tähän menee noin 5-7 minuuttia.
Keitä samaan aikaan nuput toisessa kattilassa suolatussa vedessä (3 dl vettä, 0,5 tl suolaa). Valuta kypsät nuput ja siirrä syrjään odottamaan annosten koristelua.
Soseuta keitto sauvasekoittimella tasaisen kuohkeaksi. Mausta mustapippurilla. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.
Annostele keitto lautasille. Nostele annosten päälle löysää kermavaahtoa, tiputa muutama pisara hyvää oliiviöljyä jokaiseen annokseen. Kermavaahdon tulee olla löysää muttei juoksevaa. Itse teimme aavistuksen liian löysää vaahtoa, jonka seurauksena nuput meinasivat upota lautasen pohjalle. Asettele lopuksi parsanuput koristeeksi annosten päälle ja ruohaise aavistus mustapippuria. Kaada pöydässä vielä tilkka kuohuviiniä jokaiseen annokseen. Tarjoa parsapiiraiden kera.
Yleellinen parsakeitto on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Muutenkin kuohkea keitto saa lisää kuohkeutta kuohuviinistä, joka on aivan olennainen osa makuelämystä. Kuohuviiniä ei kannata jättää pois. Itse lorautime keittoon Pannier Sélection Brut samppanjaa, joka osoittautui hyväksi valinnaksi. Pähkinäinen ja kuiva samppanja sopi erinomaisesti keiton kaveriksi. Ja sitä paitsi samppanja maistui kyllä tälläkin kertaa aperitiivinä.
Samppanja-vinkin bongasimme uusimmasta Glorian ruoka & viinistä (4/2010) Essi Avellanin grilliviini-suositusten joukosta. Tämä samppanja on pakattu 0,375 l pulloon, joka on täydellinen koko kahdelle aperitiiviksi. Ihan hyvä samppanja, mutta ei päässyt kuitenkaan suosikkien joukkoon.
Itse aterian kanssa nautimme lasilliset Chablis Moreau chardonnayta. Viiniä suositeltiin sesongin maku -jutun yhteydessä. Pehmeä, aprikoosinen ja mineraalinen viini sopi mainiosti parsa menumme, sekä keiton että piiraiden kanssa.
Toinen lehden suosituksista oli meille jo entuudestaan tuttu chileläinen Leyda Garuma Vineyard Sauvignon Blanc. Sitruksinen ja hapokas Leyda on jo aiemmin havaittu hyväksi parsa- ja seurusteluviiniksi. Olemme muuten tykästyneet hieman tasapainoisempaan Leyda Sauvignon Blanc Lot 4:ään, joka on 5 euroa kalliimpi kuin edellä mainittu, mutta taatusti lisäsatsauksen arvoinen. Molemmat ovat kuitenkin kokeilemisen arvoisia.
