Viewing posts tagged with "harrastukset"
02/02/10
Sisustuskuvaamisesta
Meiltä on pari kertaa aiheesta kysytty ja toisaalta näitä asioita on ihan hyvä itsensä kannaltakin välillä vähän purkaa auki. Kyse on siis valokuvaamisesta ja tällä kertaa sisätilojen eli asuntojen ja sisustusten kuvaamisesta. Koska emme ole millään lailla ammattimaisia kuvaajia, koostuu tämä juttu enemmänkin havainnoista asian ympäriltä kuin absoluuttisista totuuksista. Asiat voi siis tehdä hyvinkin eri tavalla, mutta ehkä tästä kirjoituksesta on iloa myös muille kuin meille itsellemme.
Periaatteessa kamerat on suunniteltu vain ulkona tai tasaisessa luonnollisessa valossa kuvaamiseen. Sisällä kuvaamiseen liittyy siis aina haasteita ja muutamia asioita pitääkin ottaa huomioon. Alla on pitkä kirjoitus aiheesta, mutta tiivistettynä kaiken voisi esittää muutamalla lauseella.
– Kuvaa aina luonnonvalossa. Ei haittaa vaikka sitä olisi vähän, silloin voit käyttää pidempiä valotusaikoja ja jalustaa. Unohda salaman kanssa kuvaaminen, keinovalon käyttö vaatii ammattilaislaitteisiin investoimista. Pieni ylivalottaminen toimii usein.
– Kuvaa aina jalustalta. Pokkarilla kuvatessa pieni investointi, jolla parantaa huomattavasti kuvien laatua.
– Käytä laajakulmaa (lyhyt polttoväli) ja pientä aukkoa, kun haluat esittää tilan tuntua; normaali- tai teleobjektiivia (keskipitkä polttoväli) ja suurempia aukkoja voit käyttää yksityiskohdissa. Sama pätee myös pokkarilla kuvatessa.
– Sommittele. Siirrä huonekalut ja tavarat siten, että ne näyttävät kuvassa parhaimmalta. Tämä ei aina ole aivan käytännöllisin järjestys.
– Sommittele myös kameran ruudulla / etsimellä. Kuvaa tiloja vinottain, lisäämällä lattiapinta-alaa kuvaan saat lisättyä avaruuden tuntua. Pidä huoli siitä, että suorat viivat ovat myös kuvassa suoria, koskee erityisesti pystysuoria linjoja. Usein tiloja kuvatessa kannattaa kuvata hieman matalammalta, korkeudelta jolta nojatuolissa istuessa katselisit tilaan päin.
– Käsittele kuvat tietokoneella. Pelkkä valkotasapainon korjaus ja esimerkiksi kontrastin lisääminen luo kuvaan ihan erilaisen tunnelman.
02/12/09
Viini-lehden kevään viinikoulu
Kuten aiemmin kirjoitimmekin, osallistuimme Viini-lehden tämän syksyn viinikouluun. Ensimmäisestä “peruskurssista” intoutuneena myös loppuihin kolmeen eri rypäleitä käsitteleviin kursseihin. Syksyn huippu-tastingeihin ja muihin erikoisuuksiin emme kuitenkaan tällä kertaa menneet. Viimeisen viinikoulun lopuksi käytiin myös järjestäjien sekä osallistujien kesken keskustelua kevään kurssitarjonnasta. Perinteisestihän ilmeisesti syksyllä on menty puhtaasti punaviini-linjalla ja keväisin sitten tämän lisäksi maisteltu myös valko- ja kuohuviinejä. Itse toivoimme, että keväällä pidettäisiin kattava valkoviinikoulu.
Tämän viikon aikana Viini-lehden www-sivuille olikin ilmestynyt listaus kevään kattavasta kurssi-ohjelmasta. Iloksemme huomasimme valkoviinikoulun löytyvän listoilta. Kaikkea ei varmaankaan järjestetä, mutta toivottavasti ainakin valkoviinikoulu kokonaisuudessaan sekä samppanja-tasting, joihin molempiin ajattelimme mennä. Ruoka & viini kuulostaa myös erittäin mielenkiintoiselta.
Ensimmäiset tastingit on jo heti tammikuussa 2010 ja ilmoittautuminen on auki. Se mainittu lista ja hieman enemmän tietoa kaikista tilaisuuksista löytyy viinikoulun www-sivuilta.
28/11/09
Synth Britannia
Tämä brittiläisen BBC4 tv-kanavan mainio dokumentti oli todellinen löytö viime viikolta. Ainakin tällaiselle 80-luvulla varttuneelle outo-lapselle, joka siirtyi saksalaisesta torvimusiikista yli päästyään kuuntelemaan ääniä avaruudesta eli mm. Kraftwerkiä, J. M. Jarrea ja Vangelista ja syntsapoppia kuten Pet Shop Boysia ja Depeche Modea. Teini-ikäisenä techno sitten lopulta vei, mutta varsinkin hieman hämärämpi syntsapoppi on aina lähellä sydäntä.
Synth Britannia on dokumentti siitä kuinka joukko post-punk genressä vaikuttaneita muusikoita vaihtoi kitarat elektronisiin soittimiin ja lopulta loi pohjan aivan uudenlaiselle pop-musiikille.
Vielä 1970-luvun lopulla nämä muusikot tekivät hyvin kokeellista materiaalia. Materiaalia, joka sittemmin on toiminut inspiraationa monelle eri elektronisen musiikin genrelle. Mm. The Human League, Daniel Miller (The Normal, Mute) ja Cabaret Voltaire loivat futuristista musiikkia, imien oman inspiraationsa J. G. Ballardin scifi-kirjallisuudesta ja saksalaisen Kraftwerkin uraauurtavasta musiikista.
Valtavirran tietoisuuteen uusi elektroninen musiikki tuli vuonna 1979, kun Gary Numan esiintyi Top Of The Pops tv-ohjelmassa, tätä dokumentissa pidetään syntsapopin alkulaukauksena. Tällöin vielä huomattavasti lopullista muotoaan kokeellisempi genre sai nopeasti riveihinsä myös muita läpimurtoja. Depeche Mode, Ultravox, Soft Cell, OMD (Orchestral Manoeuvres in the Dark) ja Yazoo olivat pian myös kaiken kansan tietoisuudessa.
1980-luvun alkupuolella mm. Pet Shop Boys ja New Order lopulta aloittivat todellisen syntsapopin aikakauden muovaten musiikin muotoon joka värittää koko 80-luvun brittiläistä valtavirran musiikkia.
Dokumentin esiintyjälista on lähes yhtenevä syntsapopin kuka kukin listalle. Mukana ovat mm. Wolfgang Flür (Kraftwerk), Richard H. Kirk (Cabaret Voltaire), Philip Oakey (The Human League), Vince Clarke (Depeche Mode, Yazoo, Erasure), Martin Gore (Depeche Mode), Bernard Sumner (Joy Division, New Order), Gary Numan ja Neil Tennant (Pet Shop Boys). Erittäin viihdyttävää katseltavaa ihan ajan kuvauksen takia jo, mutta meille itsekin laitteiden kanssa puuhastelleille dokumentti tarjoaa vielä ekstrakivaa.
Dokumentti on nähtävissä kokonaisuudessaan (10 osassa) Youtubessa: osa 1, osa 2, osa 3, osa 4, osa 5, osa 6, osa 7, osa 8, osa 9 ja osa 10.
11/10/09
Viinikoulu: Punkkua pöytään
Mikko sai ystäviltään hienon syntymäpäivälahjan, lahjakortin Viini-lehden viinikouluun. Nyt syksyllä koulu alkoi ja ilmoittauduimme ensimmäiselle kurssille, jonka aiheena oli tutustua punaviiniin teoriassa ja käytännössä sekä opetella viinin maistamisen perusteet.
Viinikoulu järjestettiin Korjaamon Vaunusalissa ja osallistujia oli noin 120! Se oli kuulemma kaikkien aikojen ennätys. Saliin oli katettu 8 pitkää pöytää täyteen laseja, kuusi lasia jokaiselle. Olimme paikalla ajoissa ja saimme paikat aivan eturivistä.
Ensimmäisen viinikoulun veti viinikouluttaja Mika Vanne Winesense:stä ja lopuksi ruokavinkkejä viinien kanssa antoi Viini-lehden Antti Rinta-Huumo.
Kurssi alkoi maistettaviin viineihin tutustumisella. Kaikki kuusi viiniä maistettiin vasemmalta oikealle. Maistaminen ei ollut mikään nopea suoritus. Ensin tarkasteltiin viinin väriä, seuraavaksi tuoksua ja kolmanneksi vasta makua. Viinien nimet, alkuperämaat ja hinnat paljastettiin vasta aivan kurssin lopuksi, jotta ne eivät pääse vaikuttamaan mielipiteisiin.
Teoriaosuudessa keskityttiin punaviinien eri tyyleihin ja minkälaisia ominaisuuksia niihin liittyy ja mitkä ovat tyypillisimmät rypäleet ja alueet esimerkiksi runsaille ja täyteläisille sekä kevyehköille ja hedelmäisille viineille. Lisäksi perehdyttiin viinin vuodenkiertoon pensaiden leikkaamisesta pullotukseen ja pullokypsytykseen. Saimme paljon hyvää ja uutta tietoa. Monet olivat selvästi valmistautuneet ja miettineet hyviä kysymyksiä etukäteen. Itse emme olleet ymmärtäneet miettiä mitään, kun emme oikein tienneet minne olemme menossa.
Lopuksi viinit maistettiin uudestaan ja tarkasteltiin, miten niiden ominaisuudet ovat kehittyneet hapettuessa. Tämä oli mielenkiintoista sillä, vaikka tietää miten hapettuminen vaikuttaa viiniin, niin harvemmin tulee ajatuksen kanssa sitä tarkasteltua. Osa viineistä muuttaa luonteensa täysin dekantoinnissa.
Maisteltavina olivat seuraavat viinit:
1. Fiulot Barbera d’Asti 2007, Piemonte, Italia
2. Château Bonnet Resérve 2005, Bordeaux, Ranska
3. Prado Rey 2007, Rioja, Espanja
4. Montana Marlborough Reserve Pinot Noir 2006, Marlborough, Uusi-Seelanti
5. Espíritu de Chile Shiraz Cabernet 2008, Central Valley, Chile
6. Penfolds Koonunga Hill 2007, Etelä-Australia
Näistä entuudestaan tuttu oli Koonunga Hill, sitä löytyy kotoa lähes aina pullo tai pari. Tasapainoinen, voimakas ja mausteinen viini, mutta yllätyksetön. Fiulot Barbera – kevyehkö ja hapokas viini. Château Bonnet – kypsän tanniininen, pyöreä. Prado Rey – kevyen tamminen ja vähähappoinen. Montana Marlborough – hedelmäinen ja hapokas, hyötyi dekantoinnista. Espíritu de Chile – mukavan tanniininen ja herukkainen, parani huomattavasti hapettuessa.
Vanhan mantereen viinit selvästi sopivat enemmän ruokaviineiksi, kun taas uuden maailman viinit seurusteluun. Kaikkia ei varmaan itse tulisi ostettua, vaikka jokaisella on varmasti paikkansa esimerkiksi ruoan kanssa. Meitä molempia eniten miellytti vanha tuttu Koonunga Hill sekä hedelmäinen ja moniulotteinen Montana Pinot Noir. Pinot Noir yleensä vaatii kyllä vielä hieman harjoittelua.
