Resepti: Cantuccinit

Valmistelut: 15 minuuttia
Valmistus: 20 minuuttia


Cappuccinon kanssahan tulee nauttia joko pala laadukasta tummaa suklaata tai pieni korppumainen keksi, jota myös Cantucciniksi kutsutaan. Meillä on tavaksi muodostunut nimenomaan jälkimmäinen. Näiden Toscanalaisten mantelikeksien saatavuus (käytännössä vain Stockan herkku) ja hinta kuitenkin hirvittää, joten päätimme kokeilla keksien valmistamista itse. Niin hyviä näistä kuitenkin tuli, että tulemme myös tulevaisuudessa näkemään valmistamisen vaivan. Tässä googlen avulla löytynyt resepti (Head Isu -blogi), jota käytimme.

• 5 dl vehnäjauhoja
• 2,5 dl sokeria
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 2 tl vaniljasokeria
• 1 tl kanelia
• 3 dl (n. 200-250 g) kokonaisia kuorellisia manteleita
• 3 kananmunaa
• tilkka mantelilikööriä (Disaronno)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa kananmunat kevyesti erillisessä astiassa ja kaada sitten kuivien aineiden sekaan. Sekoita kunnes seos alkaa näyttämään taikinalta. Lisää mantelit ja sekoita taikinaan. Lisää vielä lopuksi tilkka mantelilikööriä taikinan joukkoon.

Jaa taikina nelkään osaan. Muotoile jauhotetuin käsin palat pitkiksi pötköiksi leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Litistele pötköjä hieman kämmenellä, jotta keksit saavat oikean pitkulaisen muodon paistuessaan. Kaksi pötköä mahtuu sopivasti yhdelle pellille. Jätä riittävästi kasvunvaraa.

Lämmitä uuni 210-220 asteeseen (riippuen uunista). Paista noin 15-25 minuuttia kunnes taikina on saanut kauniin ruskean värin ja on muuttunut kiinteäksi pinnaltaan. Leikkaa pötköt kuumina vinoittain noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Asettele viipaleet "kyljelleen" pellille ja anna niiden kuivua uunin jälkilämmössä reilun puoli tuntia.

Aamukahvilla

Pidemmän aikaa ehti suomalainen "perusjuhlamokka" aiheuttaa inhontunteita, joten aiemmin päivittäistä kofeiinintarvetta tuli ruokittua Moccamasterilla tehdyillä tummapaahtoisilla maitokahveilla. Mutta reilu vuosi sitten kahvikärpänen pääsi puraisemaan oikein kunnolla ja kunnon espresso-kahvikoneen sekä myllyn hankinta alkoi tosissaan houkuttamaan. Nyt kahvimylly on ehtinyt asumaan meillä jo yli puoli vuotta ja konekin viitisen kuukautta. Tässä muutamia (ensi-) kokemuksia ajasta sen jälkeen kun Isomac Venus ja Minimoka muuttivat meille.

Alkuun vähän laitteista. Kahvikoneen mukana tilattu tampperi osoittautui nopeasti vähän hankalaksi käyttää. Siitä ei vaan saanut kunnon otetta. Tilalle käytiin ostamassa kotimainen ruostumattomasta teräksestä sorvattu jykevä ja raskas korvike. Tamppaaminen on huomattavasti helpompaa. Ongelmia aiheutti myös Venuksen "poksahtelu" eli grupon tiivisteen pettäminen ja veden roiskuminen ympäri keittiötä takaisinhuuhtelua tehtäessä. Tämän ratkaisemiseksi tiiviste vaihdettiin, mutta lopulta vika osoittautui koneen ominaisuudeksi ja lopullinen ratkaisu löytyi vasta vääntämällä kahva "hieman yli". Ilmeisesti Venuksen paineet ovat hieman liian kovat, joten tässä taitaa tulla eteen vielä retki Kaffecetraleniin paineen säätöön. Kovasta paineesta epäilen myös johtuvan sen, että vesi tuppaa kanavoitumaan "purukakun" läpi ja toisinaan myös itse kakku on hajonnut.

Mylly on puolestaan toiminut mainiosti, päänvaivaa aiheuttaa ainostaan suodatinkarkeuden säätö, jonka merkinnät ei vaan allekirjoittaneelle tunnu aukeavan. Uusia papuja käyttöön otettaessa säätäminen on jatkuvaa, mutta hetken päästä ei enää juuri mitään tarvitse tehdä.

Sitten itse kahvin tekoon. Ensinnäkin meillä juodaan lähes poikkeuksetta vain cappucinoja ja jäälatteja. Espresso ei uppoa, on liian kitkerää, mutta shotit lienevät parantuneet tässä kuukausien harjoittelun mukana, koska nykyisin ei enää tunne tarvetta hukuttaa kahvia latten suureen maitomäärään vaan nuo mainitut cappuccinot maistuvat parhaiten. Mutta oikeanlaisen espresson ja maitovaahdon löytäminen ei ole ollut helppoa... ja nytkin vasta aletaan kai olemaan siellä päin. Tummempi crema alkaa löytämään shottien päälle ja maitovaahto alkaa olemaan tasaisempaa mikrovaahtoa (eikä sitä kuumaa maitoa + tiukka vaahto yhdistelmää mitä alkuun tuli tehtyä). Suuren valaistuksen koimme syksyisellä kotibarista-kurssilla, jossa itse ainakin vasta tajusin mistä on maidon vaahdottamisessa ja mikrovaahdossa kysymys. Kyllä se, että joku (joka osaa) näyttää miten hommat tehdään, opettaa paljon enemmän kuin videoiden katselu youtubesta tai foorumien lueskelu. ;)

Kuten yllä olevasta kuvasta näkee, ei latte art ihan vielä ole hallussa. Omasta mielestäni alkaa kuitenkin kahvien teossa saavuttamaan sellaisen tasalaatuisen tason, että kahvit maistuvat ja näyttävät suhteellisen samalta päivästä toiseen. Sen on myös huomannut, että suomalaisten kahviloiden tarjonta melkein aina kalpenee kotikahveille. Sen on myös huomannut, että pavuilla on paljon merkitystä. Alkuun hankimme Mokaflorin papuja, sittemmin kokeilimme barista-kurssilta saatuja Segafredon papuja ja nyt on kokeilussa Lidlin halpispavut (kun niitä sattumalta eteen tuli). Mokaflor on aika kiistaton voittaja näissä, kaikki osaalueet oli niillä vaan helpompi tehdä. Tuntuivat sopivan hyvin yhteen Venuksen kanssa. Makukin oli lähimpänä omaa mieltymystä. Mutta ei noista muistakaan huonoa kahvia tule. Mokafloria kuitenkin seuraavaksi taas... Maidoksi ei myöskään kelpaa kuin Valion UHT täysmaito, jääkahveihin käytämme kuitenkin kevytmaitoa.

Jep. Eiköhän tässä tullut tarpeeksi jaariteltua. Lisää sitten joskus myöhemmin. :)

Kahvia, kahvia, kahvia... ja lisää kahvia

Siinä se nyt keittiössä nököttää, uuden uutukainen Isomac Venus. Ensimmäistä kertaa tositoimissa. Löysi paikan kahvimyllyn välittömästä läheisyydestä. Venus saapuikin yllättäen jo viime viikon torstaina (12.7.) eli sen luvatun 2 vuorokauden toimitusajan puitteissa. Täysin ongelmitta ei toimitus kuitenkaan mennyt sillä tilatun 58mm Isomacin tampperin sijaan paketissa oli sekä 53mm ja 58mm päillä varustettu yksilö. No kyllä silläkin tamppauksen hoitaa, joten en jaksanut alkaa tuosta reklamoimaan.

Itse koneen ja kahvimyllyn kaveriksi kävin Formverkistä hakemassa Coffee's Beenin "knockboxin", Chez Mariuksesta 0,35 litran vaahdotuskannun ja Kaffecetralenista blindfilterin, Mokaflorin papuja sekä puhdistusainetta. Tamppausalustan virkaa saa ainakin toistaiseksi toimittaa Ikeasta joskus ostettu leivonta-alusta. Monimutkaista ja vaikeaa, eikä edes olla päästy vielä konetta käynnistämään. ;)

Ensimmäinen asia mikä oli tehtävä ennen kuin kahvia päästäisiin tekemään, oli puhdistaa mylly hyvin ja "nollata" se suodatinkarkeuden jauhamisen jälkeen. Myllyn purku onnistui suhteellisen helposti Kaffecetralenin Ulrikan ohjeiden mukaisesti, mutta onnistuin tiukkaa papusäiliötä irroittaessa lyömään sen yläkaapin reunaan, jonka seurauksena siihen tuli pieni särö. No onneksi tuolla säröllä ei ole mitään käytännön vaikutusta. Papusäiliö pestiin, terät irroitettiin ja imuroitiin puhtaaksi kahvipölystä. Seuraavaksi olisikin sitten saatava jauhatuskarkeus oikeaksi, edelleenkään tätä kirjoitettaessa ei siinä ole ihan onnistuttu. Vaikka kahviin muodostuukin jo kohtuullinen crema ei se tule tasaisesti valumalla vaan hieman pulputtaen koneesta. Ilmeisesti tämä tarkoittaa joko liian tiukkaa tamppausta tai liian hienoa jauhatusta. Toinen suuri alkuhaaste on ollut maitovaahdon tuottaminen. Ei vaan onnistu. Maitona on kuulemma parhaiten vaahtoutuvaa Valion UHT täysmaitoa, mutta eipä ole mikrovaahtoa syntynyt. Ohjeina olen seurannut CoffeeGeekin vaahdotusohjeita, mutta pakko myöntää, että en niistä juuri mitään ymmärrä.. No syksyn kotibarista-kursseja ja/tai valaistumista odotellessa. Eikä tämän nyt niin helppoa odotettukaan olevan, eiköhän se tästä.

Kahvikone

Noniin, eilen se sitten pitkän kypsyttelyn, CoffeeGeekin yms. lukemisen, kauppojen koluamisen, ystävien ja tuttujen kuulemisen, sekä keskinäisen keskustelun jälkeen tapahtui. Tuli tilattua se kaivattu espresso-kone, mallia Isomac Venus. Nyt sitten saa kahvimylly arvoisensa kaverin, kunhan vaan saavaat laitteen Espresso Coffee Shopista kotiin toimitettua. Pääsee Moccamaster eläkkeelle. Tervetuloa cappuccinot ja latet. :)

Mutta vaikeaa se oikean kahvikoneen löytäminen sitten lopulta oli. Liikkeelle lähdettiin FrancisFrancisin X3:sta, ihan puhtaasti ulkonäöllisitä syistä, sillä onhan se nyt hieno. Sen verran paljon kuultiin kuitenkin negatiivista erityisesti kyseisen laitteen maidonvaahdotuskyvystä, että käännettiin katsetta toisaalle. Toisena harkinnassa oli Rancilion Silvia, mutta sen huonoksi puoleksi osoittautui ulkonäkö, ei vaan miellyttänyt paatuneita esteetikkoja. Emmekä olleet valmiita tinkimään ulkonäkövaatimuksista toiminnallisuuden varjolla. No onneksi pitkällisen etsinnän jälkeen löysimme tuon Venuksen, joka sekä miellytti silmää, että tuntui pitävän sisällään sen mitä halusimmekin: hyviä ristrettoja tuottavan järjestelmän joka myös tekee kelpo työtä maidon vaahdottamisen suhteen. Ja on riittävän nopea (eli tehokas).

Lisää kuvia ja kokemuksia sitten kun kone saapuu kotiovelle ja saadaan se käyttöön.

Kahvimylly

Näin pääsi käymään, että talouteemme tuli uusi asia: kahvimylly. Kahvi-innostus alkoi jo jokin aika sitten, mutta harmiksi/onneksi rahatilanne hieman hillitsee tätä harrastusta. Tarkoituksena oli hankkia ensin espressolaite, mutta asioita selvitettyämme saimme tietää, että kahvin valmistuksen A ja O on hyvä mylly, joka jauhaa, ei leikkaa.

Hetken pohdittuamme teimme päätöksen, että n. 200 euroa on maksimisumma, jonka myllyyn voimme nyt sijoittaa. Ja sillä rahalla, yksi parhaimmista.. ehkä jopa parhain, mylly on Demokan Minimoka, jonka kävimme Kaffecentralenista ostamassa.


Juotuamme ensimmäiset itsejauhamamme kahvit, ymmärsimme miksi mylly ja vastajauhettut pavut ovat niin tärkeä osa kahvin valmistusta. Voisi sanoa, että aivan uusi makuelämysten maailma aukesi jo heti ensimmäisen kahvin jälkeen. :)